maanantai 27. helmikuuta 2017

Miinakenttä ja muita ihmisyyden tapauksia

Mehän olemme kaikki empaattisia, ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Sehän on selvä se. Meidän kanssamme elämä on auvoista ja ainaista kesää. Tiedämme kuitenkin työpaikalta, naapureista tai omasta sukuyhteisöstä ne hankalat tapaukset, joiden läheisyydessä eläminen on sietämätöntä. Meissä kaikissa on varmasti hippunen näitä ominaisuuksia, mutta osa ihmisistä on jalostanut itsensä uudelle tasolle - ikävä kyllä. Olen tässä luetellut näistä joitain, tunnet varmaan tapaukset.

Vali-vali alias Naama Väärinpäin. Narinaa, marinaa. Suu jauhaa kuin kitisevä sarana. Aurinko paistaa liian kirkkaasti tai sitten on koko ajan pilvistä, eikä aurinko paista. Mikään ei ole koskaan hyvin. Jos päiväsi alkoi hyvin, niin Vali-vali Ankeuttaja onnistuu kyllä pilaamaan sen.

Miinakenttä. On olemassa henkilöitä, joita ympäröi näkymätön miinakenttä. Miinakentällä on uhmaikäisen kolmivuotiaan kärsivällisyys. Väärä sana ja jytkym!! ja tämä tyyppi räjähti. Sukujuhlien ja pikkujoulujen takuuvarma tappelupukari, haastaa riitaa sanan säilällä. Vali-valin kehittyneempi muoto potenssiin 10 - siis ikävällä tavalla.

Nokittaja. Saitko katiskassa ison ahvenen? Tämä tyyppipä sai ainakin kaksi. Keräsitkö ämpärillisen marjoja? Nokittaja keräsi ainakin 5 ämpärillistä mustikoita ja 10 litraa puolukoita. Jos olet käynyt 10km lenkillä, niin Nokittaja onkin juossut kaksikymmentä ja parit salitreenit päälle. Nokittaja tietää kaikesta kaiken ja on muutenkin aina oikeassa.

Koettelemusten kilpajuoksu. On Nokittajan negatiivisempi serkkupuoli. Jos sulla on asiat huonosti, niin tällä tyypillä on ainakin kaksi kertaa huonommin. Onko sulla paha flunssa? No tällä tyypillä on ainakin kaksi viikkoa kestänyt ihan hirvee keuhkokuume JA korvatulehdus tai A4B3C5 influenssa, jota on Suomessa todettu vain tämä yksi tapaus. Nokittaja ylpeilee saavutuksillaan, Koettelemusten kilpajuoksu surkeudellaan.

Lintu-vai-kala, toiselta nimeltään Kaksinaamainen tai Selkäänpuukottaja. Näiden ihmisten lähellä kylmää. Et voi koskaan olla varma, mitä tällainen ihminen todella ajattelee, sillä ei sano mitä ajattelee. Sanoo jotain ja tarkoittaa toista. Näihin ihmisiin voi luottaa yhtä paljon kuin ugandalaiseen jenkkiupseeriin, joka on leski ja sikarikas, ja joka on ihastunut facebookin profiilikuvaasi.

Piikittelijä eli "etkös sinä nyt leikkiä ymmärrä". Piikittelijä on inhottava ja löytää kyllä oivalliset piikit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kerskuu "rehellisyydellään", mutta on todellisuudessa vain ilkeä. Haluaa satuttaa ja tekee sen myös. Ihmettelee muita tosikoiksi, kun eivät ymmärrä ivapiikkejä. Kiusaaja sanan todellisessa merkityksessä.

Lapasen vaatimattomampi muoto. Täysin hajuton, mauton, väritön ja mielipiteetön ilmenemismuoto, joka pyytää anteeksi jokaista henkäystäänkin. Hiljaisen vallankäytön mestari, sillä huokailee niin, että seinät raikaa. Syyllistämisen mestari. Enhän minä, eihän minua nyt kukaan huomaa, eikä mielipidettäni oteta huomioon. Vaatimattomuudessaan äärimmäisen vaativa. Kaikki käy, eikä kuitenkaan. Ei sano edes kysyttäessä mielipidettään ja on marttyyri, kun hänen mielipidettään ei oteta huomioon.

Koulukiusaamisesta puhutaan ja hyvä niin, mutta ikävät ihmiset onnistuvat pilaamaan myös monen työpaikan ilmapiirin, taloyhtiöistä ja perhejuhlista puhumattakaan. Käytöstavat kunniaan myös aikuisten leikeissä.

Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin mukavia, ihania ja heidän lähellään on hyvä olla. Harmi vain, että pieneenkin työporukkaan, taloyhtiöön tai sukulaisiinkin on eksynyt joku Miinakenttä kavereineen. Toisaalta, tällaisen ihmisten lähellä oppii kohdatessaan arvostamaan näiden vastakohtia eli aitoa ihmisyyttä, läsnäoloa, avoimuutta, hyväksyntää, lämpöä, lempeyttä, levollisuutta ja kiitollisuutta.

Ohjenuoraksi tähänkin viikkoon, vältä miinakenttiä ja muita vaaroja ja etsiydy hyvien ihmisten seuraan. Voit paremmin.

Johanna




lauantai 4. helmikuuta 2017

Maailma on vähän vihasta sairas (köh, köh)

Maailma taitaa olla vähän sairas, se yskii ja tärisee vihapuuskien ravistellessa sitä. Jos maailma olisi potilas ja minä sen hoitava lääkäri, niin tutkisin, kuulostelisin ja tekisin hoitosuunnitelman.

Diagnoosi on selvä. Maailma on sairastunut alati pahenevaan vihasyndroomaan. Hoito tuleekin aloittaa välittömästi. Reseptin kirjoittaisin seuraavasti: "Ensin kuuriluontoisesti paljon rakkautta. Hellä halaus jokaista vihanpyrskähdystä kohti ja sen jälkeen vielä hyväksyvä katse vihanväristyksiin."

Tärkeää toipumisen kannalta on myös välttää vihaayskiviä ihmisiä. Jos mahdollista rakkausruiske tulisi saada rokotusohjelmaan. Vihakroonikot voisi rokottaa tripla-annoksella heti alkuun ja tuplarokotteella vielä vuosittain. Tämä tietysti maksaa, mutta maksaahan myös hoitamaton vihakin.

Ympäri maailmaa on varmaan tutkittu asiaa ja onkin päivänselvää, että vihaoksennukselle altistuminen ei toimi siedätyshoitona vihaa vastaan, vaan madaltaa kynnystä sairastua itsekin. Vihaa ei siis voi hoitaa vihalla, se vain pahentaa tautia.

Vihatautia esiintyy ympäri maailmaa ja se leviää kulovalkean tavoin ihmisestä toiseen, kaupungista toiseen ja maasta toiseen salaperäisesti, mutta epidemiologit ovat epäilleet yhdeksi vihaviruksen kantajaksi sosiaalista mediaa. Viharipuli saastuttaa helposti asiallisetkin nettikeskustelut ja hetken kuluttua keskustelu on pelkkää sontaa. Vihakohtauksia on esiintynyt ennen internet-aikaakin, eikä sitä edelleenkään pystytä torjumaan muureilla tai eristäytymisellä esimerkiksi Euroopan unionista.

Jokainen vihaayskivä ihminen tarvitseekin rakkaushoitoa. Rokotusohjelmissa puhutaan usein rokotuskattavuudesta ja laumaimmuniteetista. Jos rokotuskattavuus on riittävä, niin laumaimmuniteetti suojaa myös rokottamattomia. Rakkauspuutostaudeissa kuten vihasyndroomassa laumaimmuniteetti suojaa myös vihapurskeilta. Jos on riittävästi rakastavia ihmisiä ympärillä, niin rakkausvajeiset, vihaa tihkuvat ihmiset joutuvat pakostakin altistumaan rakkausilmapiirille.

Erityisen vaarallisia ja vaikeasti hoidettavia ovat vihakuplassa elävät ihmiset, jotka onnistuvat muiden sairastuttamisen lisäksi myös kasvattamaan omaa vihaansa. Rakkausvajeiset myös kärsivät siitä, että heitä kutsutaan rakkausvajakeiksi.

Toiset meistä ovat alttiimpia sairastumaan vihasyndroomaan, toisaalta toiset meistä ovat sille hyvinkin vastustuskykyisiä. Vastasyntyneillä vihasyndroomaa ei ole todettu, joten sen arvellaan olevan ympäristötekijöiden synnyttämä oireyhtymä.

Itsehoitona ja vihaköhän ennaltaehkäisynä voi tarkastella omaa rakkaustasapainoaan. Altistunko helpommin vihalle vai rakkaudelle? Sitä on hyvä pohtia. Ehkäpä omahoidollakin pääset kohti hyvää rakkausaltistusta ja yksi sydän kerrallaan maailman vihasyndroomakin laantuu. Viha kasvaa vihalla ja rakkaus rakkaudella.

Ihana maapallomme köhii ankarasti. Autetaan sitä ja itseämme. Sinä, minä ja maailma tarvitsevat rakkautta, paljon rakkautta.

Johanna