Uuden kynnyksellä

Kohti uutta!

Aina aika ajoin jokainen meistä on uuden kynnyksellä. Joskus tuo uusi ylitettävä kynnys on haluttu, toivottu ja odotettu. Joskus se tulee yllättäen. Joskus liian yllättäen, ettei siihen osaa varautua. Joskus ihanasti yllättäen. Joskus kynnys tuntuu toivottaman vaikealta ylittää.

Uusi kynnys voi olla työpaikan vaihto, tai ensimmäinen työpaikka, opiskelun aloittaminen, uusi koti, yhteisen kodin perustaminen, avioero, lapsen syntymä, eläköityminen, oma sairastuminen, läheisen sairastuminen, läheisen kuolema. Kaikenlaisia kynnyksiä. Pieniä tai isoja kynnyksiä. Eteenpäin on mentävä. On otettava askel. Ja toinenkin.

Elämä ennen tuota askelta. 

Ja elämä tuon askeleen jälkeen.

Kynnys on ylitetty.

Oikeastaan mikä tahansa kynnys on ylitettävänä, niin se on ylitettävä, tavalla tai toisella. Ei elämää voi elää toinen jalka porstuassa ja toinen ulkoportaalla. On joko mentävä sisään tai lähdettävä ulos, noin niin kuin kuvainnollisesti, ja joskus ihan konkreettisesti.

Vuoden vaihtuminenkin on jonkin sortin kynnys. Kas vielä hetken on vuosi 2021 ja sitten se onkin jo historiaa. On aika harjoitella vuoden 2022 kirjoittamista.

Hyvää uutta vuotta!

Johanna

Ensimmäinen joulu

Moni joulu voi olla ensimmäinen. 

Ehkä tänä jouluna vietät ensimmäistä jouluasi

- rakastuneena

- yhdessä puolisosi kanssa

- uudessa kodissa

- lapsesi kanssa

- oman perheen kanssa

- isovanhempana

- suvun ympäröimänä

- töissä

- karanteenissa

- sairaalassa

- yksin

- turvassa

- eron jälkeen

- ilman läheistäsi

- läheisesi kuoleman jälkeen

- keskellä muutosta

Ensimmäisellä joululla muuttuneissa olosuhteissa on merkitystä. Se voi olla hyvällä tavalla ikimuistoista tai muisto siitä voi tehdä kipeää. Tämän ensimmäisen joulun jälkeen seuraavat joulut eivät ole enää samalla tavalla ensimmäisiä. Ne voivat olla vain uudella tavalla ensimmäisiä.

Sinulle, joka vietät tänään jollain tavalla ensimmäistä joulua, lähetän lempeän ajatuksen jouluusi. Tämä ensimmäinenkään joulu ei kestä ikuisesti. Kanna kiitollisuudella siitä niitä muistoja, jotka ovat säilyttämisen arvoisia. Anna niiden muistojen varista kuin kuivuneet neulaset, jotka vain pistelevät sydäntäsi.

Hyvää joulua sinulle! 💗

Johanna

Olipa kerran lautapeli

Olipa kerran... niinhän hyvät sadut alkavat. 

Siis olipa kerran kaukaisessa maassa lautapeli. Lautapeli oli seikkailullinen koko perheen mukava ajanvietepeli, joka kertoi toisesta kaukaisesta paikasta. Tuossa lautapelissä oli kuvitteellisen 
ja jännittävän oloisia nimiä kuten Viipuri, Sortavala ja Petsamo. Ehkä niissä oli mukana ripaus tottakin, mistäpä sen tietää. Historian ja maantieteen tiedot eivät nyt ole niin oleellisia, sillä kyseessä oli mukava koko perheen peli.

Pelissä oli tarkoitus seikkailla pitkin maita ja mantuja, ja etsiä kaukaisen paikan aarteita. Joku kolonialistisesti ajatteleva olisi saattanut tuumailla, että siinä pääsee ryöstelemään vieraan maan rikkauksia, mutta kyseessähän oli vain mukava koko perheen peli. Pelissä oli jännittäviä eksoottisia yksityiskohtia, kuten kulkea läpi Iso vihan -aikaisen Pohjanmaan ja mennä saareen nimeltä Hailuoto. Ehkäpä se suurin aarre olisikin siellä?

Tätä mukavaa seikkailullista koko perheen peliä pelattiin siis kaukaisessa maassa. Peliä, joka kertoi jostain ihan toisesta kaukaisesta paikasta, jossa harva oli edes käynyt. Sitten yhtäkkiä tuohon kaukaiseen maahan, jossa pelattiin mukavaa koko perheen peliä, tuli tieto, että peli saattoikin kertoa ihan oikeista paikoista ja ihan oikeasta ryöstelystä. "Voi kauhistus!", ajattelivat mukavaa koko perheen peliä pelaavat ihmiset, "mutta koska olemme jo vuosikymmeniä pelanneet tätä mukavaa koko perheen peliä, niin eiväthän kaukaisen paikan kauan sitten tapahtuneet hirmuteot ole meidän syytämme, miksi siis kieltää peli?"

Olipa kerran mukava koko perheen peli, kunnes se mukavuus muuttui tietoisuudeksi. Sen pituinen se.

Tuoteselostus: Tämä tuote on pakina. Tuotteessa saattaa olla jäämiä sarkasmista. Mahdollinen yliannostus vain omalla vastuulla.

Johanna

viikon vinksahtaja