Katsastusaika

Auto ja autoilu on ehtymätön ihmiselämän vertailukohta. Autoille on määrätty määräaikaiskatsastukset, jossa niitä syynätään monelta kantilta. Joskus käy jopa niin kuin autovanhukselleni, kun katsastaja kertoi etsineensä vikoja, mutta joutui päästämään katsastuksesta läpi.

Monilla työpaikoillakin on määräaikaistarkastuksia henkilöstölle, mutta eivät nämä välttämättä autojen määräaikaiskatsastuksille vedä vertaa. Jotkut terveysalan yritykset markkinoivat jäärähuoltoja ja niissä aletaan olla oikeilla jäljillä.

Yhtälailla tärkeää olisi istahtaa itsekseen alas säännöllisin väliajoin ja kysellä, että minä minulle kuuluu? Miten voin? Tarkoitus ei ole märehtiä omissa murheissa tai rypeä itsesäälissä, vaan muistaa katsastustodistus.

Autokatsastuksessakaan ei vellota tunteiden suossa eli auton vioissa ja virheissä, vaan aina saa korjauskehotuksen, jos siihen on aihetta. Tuumaapa sitä hetki. Kun olet pitänyt itsellesi määräaikaiskatsahduksen, niin laadi samalla myös oman elämän korjauskehotus.

Kodissa on tympeä ilmapiiri? Vikaskannaus päälle. Riittääkö kunnon tuuletus, vai tarvitaanko järeämpiä toimenpiteitä?

Töihin ei jaksaisi lähteä? Oletko nukkunut tarpeeksi? Jos et, niin mene ajoissa nukkumaan. Onko töissä jotain häikkää? Voiko sille tehdä jotain?

Usein ongelman tiedostaminen on jo osa ongelman korjaamista. Tai jos ongelmaa ei ole edes tunnistettu, ei sille oikein voi sitten tehdä mitään. 

Autotkin ovat välillä "valohoidossa", eli niille ollaan oltu tekevinään jotain, muttei oikein tiedetä missä vika on. Eihän sellainen vika tule korjatuksi, jos sitä ei ole edes paikallistettu. Sama se on ihmiskatsastuksessakin.

Ei pidä jäädä jumiin vikalistaan, vaan katse täytyy suunnata siihen korjauskehotuslistaan. Kaikkea ei välttämättä saada korjattua kerralla, mutta askel kerrallaan. Jos ei tänään, niin kenties huomenna. Kyllä se siitä, päivä kerrallaan.

Aurinkoisen vinksahtanutta viikkoa toivottaen,
Johanna