Ehkä jossain syvällä sisimmässäni olin tajunnut, että en ehkä ole tai toimi niin kuin useimmat ns. normaalit ihmiset toimivat. Kuormituin eri tavalla, ja jotkut asiat olivat vaikeita ja raskaita minulle. Toisaalta minulla oli vilkas mielikuvitus ja harvoin tylsää arkea. Hups, taas niitä monelle adhd-ihmistyypille tavanomaisia juttuja, eli rasti siihenkin ruutuun.
Tarviiko edes kertoa, että elämänhistoriaani kuuluu myös aika monta muuttoa ja kariutuneita parisuhteita. Hupsista taas... Pikkuleivät palavat karrelle uunissa, kun innostun tekemään muuta tai vajoan ajatuksiini.... Tavaroita hukassa... Kolhuja ja murtuneita varpaita? Hups, hups ja taas kerran hups... Aika monta rastia ADHD-ruuduissa.
Havahduin, kun läheisen ihmisen diagnoosin myötä eteeni avautui uusi maailma. Tai sama tuttu oma maailma, mutta täynnä värejä, viitteitä, alleviivauksia, tekstityksiä, nuolia ja HUOM! HUOM! -merkkejä joka paikassa. Ai tämäkin siis voi liittyä ADHD:hen? Tällaista löytöretkeä tai maailmanympärimatkaa pääsee harvoin kokemaan. Löytöretki sillä tavoin, etten olekaan ainoa. Meitä on todella monta ihmistyyppiä, joilla on sama läjä aakkosia. Tässä blogissa puhun ennen kaikkea omista kokemuksistani ja aikuisena diagnosoidusta ADHD:stä.
Nauraa käkätin itsekseni vedet silmissä, kun luin ja katsoin aakkosaiheisia meemejä ja videoita. "Mä niin tajuun tän!" ja "Nää niin tajuu mut!". En ollut yksin, en todellakaan ollut yksin.
Voi sitä vertaistuen iloa ja riemua, kun liityin erilaisiin ADHD-ryhmiin sosiaalisessa mediassa. Kasa aakkosia eli ADHD tai ADD, tai sekä-että näkyy ihmisissä eri tavoin. Kaikkea elämässäni ei voi kasalla aakkosia selittää, joitakin asioita kyllä.
Kyllä, ADHD on vaikeuttanut moniakin asioita elämässäni. Kasa aakkosia ei ole pääsylippu helppoon elämään. Ikävä kyllä hoitamaton ADHD näkyy vankiloissa. Vangeilla ADHD:tä on noin 25-30% enemmän kuin muulla väestöllä. Kaikki vilkkaus tai hajamielisyys ei ole tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD ei tartu ihmiskontakteissa, se ei leviä vesijohtoveden välityksellä eikä se ole muoti-ilmiö, jonka voi hankkia itse itselleen. Nykyään siitä vain puhutaan enemmän, ja kun ihmiset havahtuvat ehkä lukuisten ongelmien kautta siihen, että voisiko kyse olla ADHD:stä, niin sitten ihmiset myös hakeutuvat tutkimuksiin herkemmin. YLE uutisoi juuri tällä viikolla, että diagnoosien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja myös virhediagnooseja on tehty. Sairauksissa ja häiriöissä voi olla virheellisiä diagnooseja, ja on hyvä, että kaikkien virheellisten diagnoosien oikeellisuutta voidaan myös tarkistaa ja muuttaa. "ADHD-diagnoosi edellyttää, että sille tyypillisiä oireita on useita ja että ne häiritsevät elämää usealla eri osa-alueella pysyväisluonteisesti." (Lähde Terveyskirjasto) Miten useat oireet ja häiritsevyys on ollut esillä lapsuudesta asti on se tärkeä asia, joka tuleekin diagnosointivaiheessa selvittää ja samalla sulkea pois ettei kyse ole muusta sairaudesta, kuten vaikkapa mielialahäiriöistä.
ADHD ei sellaisenaan ole lottovoitto eikä tuomio. Siitä ei voi parantua, mutta apuja löytyy. Usein jo pelkkä diagnoosin saaminen voi tuntua helpotukselta. Toisilla ensimmäinen lääkitys toimii heti, toiset joutuvat hakemaan sopivaa lääkitystä ja annostusta pitkäänkin. Muita apukeinoja on esimerkiksi terapia, kuntoutus, erilaiset psykososiaaliset tukimuodot ja arjen elämää helpottavat toimintamallit. Mikä niistä auttaa eniten, sitä on vaikea sanoa, sillä kasa aakkosia vaikeuttaa elämää eri ihmisillä eri tavalla. Sain oman diagnoosini keski-ikäisenä, ja olin oppinut ja omaksunut vuosien varrella, joskus vastoinkäymisten kautta, erilaisia itseäni auttavia keinoja. Säännöllinen päivä- ja viikkorytmi, riittävästi luonnossa liikkumista, läjäpäin muistilappuja, tehtävälistoja, kännykän muistutustoiminto ja toimiva lääkitys - tässä muutama apukeino selvitä elämässä, kun "päässä on jatkuvasti 16 kanavaa käynnissä".
Aakkostyypeillä on jokaisella omat hankaluutensa sekä myös omat tähtihetkensä ja suojaavat tekijänsä. Omat suojaavat tekijäni ovat olleet vanhempani, ja oma kiinnostukseni uuden oppimiseen ja tietoon. Lapsuudenkodissani luettiin paljon ja oltiin kiinnostuneita maailmanmenosta. Näillä eväillä oli suht' helppo opiskella, vaikka kaikkien kolmen tutkinnon suorittaminen ei toden totta ole ollut kovin suoraviivaista. Monta asiaa on ollut elämässäni hyvin, ja verrattuna ehkä monen muun aakkoslaisen elämään, olen ollut etuoikeutettu turvallisesta lapsuudesta hyvään työterveyshuoltoon.
Aakkoselämässä on harvoin tylsää, vaikka jonkun impulsiivisen päähänpiston olisi voinut jättää tekemättäkin. Toisaalta eräänä kesänä, kun olin varpaanmurtuman vuoksi jokusen viikon sairaslomalla, pystyin päivätolkulla makaamaan pihakeinussa bongailemassa pilviä ja ajattelemaan kaikkia ajatuksia kuudellatoista kaistalla. Sekin oli upeaa aikaa, vaikka harmittikin töiden puolesta.
Todennäköisesti lähipiirissäsi on ihmistyyppi, jolla on kasa aakkosia. Tuo ihmistyyppi voi olla superrasittava tai -rakas tai sekä-että. Me kannamme kasaa aakkosia mukanamme joka päivä. Jonain päivinä tai hetkinä se tuntuu kuin supervoimalta, se on voimavara ja alituisen inspiraation lähde. Niinä toisina päivinä tai hetkinä kasa aakkosia ei todellakaan kiinnosta. Ei jaksa, ei kiinnosta.
Meistä jokainen on ennen kaikkea kokonainen, uniikki ihminen, ei diagnoosi. Minä olen minä, en pelkästään kasa aakkosia.
En tiedä millaisella löytöretkellä olet jo ollut tai millaiselle matkalle olet vasta astumassa, mutta toivotan sinulle ihanaa matkaa itseesi. Olet kuitenkin upea ihmistyyppi, ja hienoa, kun pääset tutustumaan itseesi!
Johanna
ADHD/ADD -tyyppi ja paljon muutakin, kuten vaikkapa bloggari, maisteri, keski-ikäinen kirppisbongari...
P.S. Jos arvelet, että sinulla tai läheiselläsi on myös kasa aakkosia, niin suosittelen löytöretkeä. Tässä pari linkkivinkkiä:
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) (kaypahoito.fi)
