Meistä jokainen tekee omaa matkaansa. Matkakumppaneina on joukko erilaisia ihmisiä eri aikoina. Kukaan matkakumppaneista ei ole seurassamme koko matkaamme, vain etappeja - yhden tai useamman.Joskus voi tuntua siltä, että matkustaa ihan väärässä seurassa, väärään suuntaan ja väärään aikaan. Siinä menee usein tovi ihmetellessä, että kuinkas tässä näin kävikään. Sitten miettii vaihtoehtoja hätäjarrun käytöstä alkaen, että voisi taas matkustaa oikeaan suuntaan ja paremmassa seurassa. Joskus on sinniteltävä, että löytyy sopiva asema vaihtoa varten.
Aina ei voi valita matkaseuraa. Joskus käy niinkin, että toivottu matkaseura ei haluakaan matkustaa samaan suuntaan tai ei ainakaan sinun kanssasi. Kirpaiseehan sekin, nähdä toinen onnellisesti toiseen suuntaan matkustamassa. Ei auta, vaikka koko matkustuskauden piletit oli mukana, niin matka voi lähteä eri suuntiin. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta matkastaan. Toisen puolesta ei voi matkustaa.
Vääjäämättä koittaa sekin hetki, kun matka itse kullakin tulee päätepisteeseensä. Matkakumppania voi saattaa lähtöportille asti, muttei sen pidemmälle. Mitä sen jälkeen tulee, se selviää meille matkaa jatkaville vasta myöhemmin. Viimeinen kuulutus tulee jokaiselle jossain vaiheessa. Joskus matkaaja tai matkaseura ehtii siihen valmistautua, joskus ei. Matkantekoon kuuluu myös hyvästely, jälleennäkemisen toivossa useimmiten.
Päättynyt vuosi 2019 oli omalta osaltani aikamoinen matka, etappeja eri suuntiin, eri kokoonpanoilla. Tuli uusia matkakumppaneita ja niistä iloitiin. Viime vuonna saateltiin ja hyvästeltiin myös viimeisellä portilla. Meillä muilla matka jatkuu.
Matkalla olo on elämää, ei vain etappipysäkit. Jos ei nauti matkanteosta, ei etapeillakaan ole merkitystä.
Johanna, matkalla tänäänkin
