Ihmiscocktail

On pohdinnan arvoista pysähtyä välillä miettimään, että mitkä asiat meissä liittyvät sukupuoleen ja mitkä ihmisyyteen. Lähdemme helposti luokittelemaan ihmisen ominaisuuksia sukupuolen mukaan. Miehet sitä ja naiset tätä. Pojat sitä ja tytöt tätä. Blaa, blaa, blaa. Varmaan on ominaisuuksia, jotka ovat enemmän miesten kuin naisten omaisuutta ja päinvastoin. Toisaalta kuinka paljon näistä omituisuuksista, omaisuuksista tai ominaisuuksista on kuitenkin vain ympäristön ja kasvatuksen tulosta?

Kannatan oikeuksia. Oikeus olla sitä mitä on ja mistä pitää. Kannatan sitä, että tyttö saa olla ihana prinsessa ja rakastaa vaalenpunaista ja tylliä ilman että sitä vähätellään "tyttöjen jutuiksi". Prinsessatyttö on yhtä arvokas kuin rasavillityttö. Tyttö saa olla myös poikatyttö. Tyttö saa olla molempia, ihan vaikka vain päivästä ja mielialasta riippuen. Poikakin saa tykätä tyttöjen jutuista ja olla tykkäämättä poikien jutuista tai molempia tai päinvastoin. Se, että on sattunut syntymään tytöksi tai pojaksi, ei voi asettaa lapsen elämän tieksi muiden valmiiksi tallaamaa ja viitoittamaa polkua kehdosta hautaan.

Tuntuu oikeastaan aika kurjalta ajatus siitä, että kun lapsen sukupuoli on tsekattu synnytyslaitoksella, niin siitä eteenpäin kaikki on jo valmiiksi valittu lapsen puolesta. Tytöt tyttöjen juttuihin ja pojat poikien. Naiset naistentöihin ja miehet miestentöihin. Kuinka tylsää, jos ei saa kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä, sukupuolesta riippumatta.

Ongelma ei ole sukupuoli, vaan siihen liitetyt stereotyyppiset ominaisuudet. Oletko pohtinut kuinka paljon ominaisuuksia liittyykin oikeastaan siihen mitä meillä on korvien välissä, ei jalkovälissä?

Mietipä seuraavan kerran, kun tapaat ihmisen, riippumatta siitä, mitä hänellä on jalkovälissä, että mitä hänellä on korvien välissä ja millä tavalla hänen ihmisyytensä näkyy hänen elämässään.

Minulla on ollut suuri ilo tutustua viime vuosina transsukupuolisiin ihmisiin ja olen sitä kautta oppinut ihmisyydestä enemmän. En ole aiemmin oikein ymmärtänyt transsukupuolisuuteen liittyviä asioita, ajatuksia ja tuntemuksia.

Pohtiessani asiaa, olen huomannut, että asiat, joiden olen luullut olevan sukupuoleen liittyviä, ovatkin siitä erillisiä. Ihmisyyteen kuuluu niin paljon ihanaa, hyvää ja kaunista. Vain osa ihmisyyteen liittyvistä asioista liittyy ainoastaan sukupuoleen tai seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

Ihmisyydessä on paljon enemmän, kuin vain sukupuoli. Minäkin olen paljon enemmän kuin "vain" nainen. Teen ja koen asioita, koska olen nainen. Teen ja koen asioita, vaikka olen nainen.

 Onko sukupuolittuminen vain totuttua tapaa vai kenties vielä oppimattomia taitoja? Talvirenkaissa tai kattiloissahan ei lue, että "vain miehille" tai "naisten kattila". Kromosomeista riippumatta meissä kaikissa on miehisyyttä ja naiseutta, tai luulemmeko vain. Onko joku miehinen piirre miehisyyttä vain suomalaisessa kulttuurissa? Voiko joku Suomessa naiseuteen liitetty piirre olla miehinen jossain toisessa kulttuurissa?

Jos koet, että se mitä teet on täysin oman sukupuoleesi kuuluvaa, niin koetapa ylittää omassa mielessäsi tämä sukupuolen raja-aita. Voit yllättyä huomaamaan, että elämää on siellä toisellakin puolella. Jos siis sukupuolesi lokeroi ajatteluasi ja toimintaasi siten, että et voi tehdä tai olla jotain tai sinun on pakko tehdä tai olla jotain, koska olet mies/nainen, niin suosittelen löytöretkelle lähtemistä. Sanotaan, että matkailu avartaa.

Jos erehdyit luulemaan tätä kirjoitusta sukupuolettomuuden oodiksi tai miehisyyden ja naiseuden kieltämiseksi, luepa uudestaan. On ihanaa, että on miehiä ja naisia, varsinkin, jos he ovat sinut itsensä kanssa. Vielä ihanampaa on, että on ihmisiä, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Kukaan ei pakota sinua kieltämään tai vaihtamaan sukupuoltasi, mutta on surullista, jos rajaat oman elämäsi muiden pystyttämien raja-aitojen vuoksi.

Meissä on omat erilaiset annoksemme naisellisuuta ja miehekkyyttä, miehellisyyttä ja naisekkuutta. Cocktailin nimi on ihminen.


Ihmismäistä viikkoa toivoen,
Johanna

Kevään kynnyksellä

Etelä-Suomen talvet ovat viime vuosina olleet vaihtelevan lumettomuuden takia erityisen pitkiä ja synkkiä. Lumi on käväissyt vain loskaisemassa paikat. Koulujen liikuntatuntien hiihdot vaihtuvat sisäliikuntaan. Päivä on harmaa ja lyhyt, yö pitkä ja pimeä. Sellainen on etelä-Suomen talvi.

Auringolla on onneksi ihmeellinen vaikutus. Se yllättää talven läpi rämpineen joka vuosi. Loputtoman pitkältä vaikuttava pimeys ja kylmyys väistyy, kun aurinko alkaa lämmittää kevään kynnyksellä.

Päivänvalon lisääntyessä, kun viimeisetkin lumen rippeet sulavat pois, niin luonto näyttää kovin rujolta. Auringonsäteet valaisevat kaiken rumuuden niin kirkkaasti. Kaikkialla on harmaanruskeaa, pölyä ja elottomuutta.

Kuoleman keskellä lintu alkaa visertää. Toivo herää. Kevät on kuin elämän vielä lunastamaton lupaus. Lupaus jostain hyvästä, joka ihan kohta pilkistää nurkan takaa.

Jossain vaiheessa kevättä takatalvi pääsee kuitenkin sivaltamaan vielä kerran kevääseen jo rakastunutta ihmistä. Hah, siitäs sait! Täältä pesee vielä pakkasta ja tuiskua. Kevään barrikadeille noussut ihminen ei taivu, vaan hihkaisee "Tule vaan lumihiutale, et sinä kauan kestä."

Kevään kynnyksellä ihmisen orastava kesäntoivo ei kylmänsivalluksesta tuuperru. Tämäkin talvi on selätetty ja lämpö hellii hiljalleen kohmeista maata. Ensin yksi urhea leskenlehti pilkottaa ojan penkalla. Hetken päästä niitä on kymmenen, sitten sata.

Isossa koivussa pienet hiirenkorvat sinnittelevät esille. Ensimmäisistä ei oikein tiedä, että onko sieltä jotain tulossa vai ei. Ja taas muutaman aurinkoisen päivän jälkeen luurankomainen koivu on saanut hennon viherpitsin ympärilleen. Kevät tanssii jo karkeloita meidän kanssamme.

Rannikolla varma kevään merkki on lokit. Rannikkoseudulla eläneelle lokkien kevätvirsi on kaunista kuultavaa. Meri on sula ja jäät lähtemässä. Lokit tulevat kertomaan sen meille.

Vuosien kertyessä koen kevään tulon yhä voimakkaammin. Minä elän! Vuosista, vaikeuksista ja vaivoista huolimatta olen avosylin valmiina vastaanottamaan kevään.

Kevät on täynnä odotusta, uskallusta, rohkeutta, optimismia ja unelmia. Kaikki unelmat eivät toteudu eikä odotukset täyty, mutta väliäkös sillä. Nyt on siihen kuitenkin mahdollisuus. Olemme kevään kynnyksellä.

Aurinkoisia ja unelmantäytteisiä kevätpäiviä!

Johanna

Äänenkäyttöä

Kuorolaiset avaavat ääntään, heillä on äänenkäyttöharjoituksia. Nyt on vuorossa kansalaisten äänenkäyttöharjoitus, tosin uusintaotto on vasta neljän vuoden kuluttua. On aika valita lähipalveluiden päättäjät ja verovarojen käyttäjät seuraavalle jaksolle.

Nyt päätetään kuinka monta lääkäriä palkataan, mihin seuraava päiväkoti rakennetaan, säilytetäänkö lähimetsä virkistyskäytössä. Nyt ei päätetä siitä, eroaako Suomi EU:sta, onko Trump katastrofi, pitäisikö Suomen liittyä Natoon tai onko avioliitto aito, tasa-arvoinen tai jotain muuta.

Tässä pikavinkki äänestyspäätöksen tekemiseen. Jos olet tyytyväinen kotikuntasi tai -kaupunkisi nykymenoon, niin äänestä silloin oman kuntasi suurpuolueita. Sama meno jatkuu takuuvarmasti. Jos taas olet tyytymätön oman kuntasi nykymenoon, niin silloin on aika antaa ääni oman kuntasi pienemmille puolueille. Ääni menee henkilölle, mutta siitä hyötyy koko muu ryhmä. Esimerkkinä, jos homekouluongelma on ollut vuosia kotikuntasi riesa, eikä sille ole tehty mitään, niin lienee aika muutokselle.

Luin tässä hiljattain ihanaa tekstiä. Se oli kaunista luettavaa, suorastaan runoutta - oikeusvaltion runoutta. Luin Suomen perustuslakia. Sieltä löytyy tällaisia helmiä:

"Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa." 

Meidän vapaudet ja oikeudet on laissa turvattu. Varmaan ihan itsestäänselvää, mutta ei tarvitse kovin montaa valtion rajaa ylittää, kun näin ei olekaan. Ja vielä vaatimus, että oikeudenmukaisuutta pitäisi edistää. Ja lisää herkkiä oikeusvaltion hiottuja timantteja:

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä." Niin yksinkertaista ja niin kaunista. Toisaalta niin herkkää ja katoavaa. Taaskaan ei tarvitse ylittää kovin montaa rajaa, kun näin ei olekaan.

Vaaleilla valittavat päättäjät eivät ole pellejä, joiden vaalimainoksia voi sotata. Heistä tulee julkisen vallan käyttäjiä. Se taas ei ole ihan pikkujuttu. Perustuslaki edellyttää paljon julkisen vallan käyttäjiltä eli päättäjiltä:

"Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon."

Jos omassa kotikunnassasi asiat eivät ole niin kuin haluaisit niiden olevan, niin tee sille jotain. Älä sottaa vaalimainoksia tai vihaoksenna facebookissa, vaan äänestä. Jos haluat muutosta, ole se muutos. Jos sinulla on mahdollisuus äänestää, käytä se mahdollisuus. Voit toki valittaa äänettömänä seuraavat neljä vuotta, mutta se taas ei muuta mitään.

Minkään kunnan tai kaupungin valtuustossa ei ole äänettömien puoluetta. Ei ole tyhjiä paikkoja. Tyhmiä paikkoja voi olla, mutta siihen olisi pitänyt vaikuttaa jo aiemmin.

Jokainen meistä käyttää joitain yhteiskunnan palveluja, vaikkei sosiaali- ja terveyspalvelujen suurkuluttaja olisikaan. Suomalainen erikoisuus on lisäksi jokamiehenoikeus, oikeus käyskennellä Merja Metsänomistajan metsässä poimimassa sieniä ja marjoja ihan ilmaiseksi. Onko kotikunnassasi sopivia metsiä ja alueita, joissa voit nauttia tästä oikeudesta? Onko tilanne hyvä vai uhattuna? Tämäkin asia on julkisen vallan päätettävissä, se on asia johon äänestämällä voit vaikuttaa.

"Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon."

Vaikka kunnallisvaaleissa ei päätetäkään siitä, eroaako Suomi EU:sta, onko Trump katastrofi, pitäisikö Suomen liittyä Natoon tai onko avioliitto aito, tasa-arvoinen tai jotain muuta, niin Suomen kuntien valtuustoissa päätetään tärkeistä asioista kuitenkin.

Jos et käytä ääntäsi, joku käyttää sen puolestasi. Näin se vain menee.

Aina vaalien alla olen kiitollinen. Olen kiitollinen siitä, että minulla on äänioikeus. Voin asettautua ehdokkaaksi (mitä en tällä kertaa tehnyt). Ehdokkailla on oikeus kampanjoida. Ehdokkailla ja äänestäjillä on oikeus olla nykyisten valtaapitävien kanssa eri mieltä, ilman pelkoa siitä, että joutuu vankilaan. Sinua tai läheisiäsi ei ulkailla, jos olet ehdokkaana. Voit äänestää niin, ettei kukaan saa tietää, ketä äänestät.

Toki järjestelmässä on puutteita ja valitut eivät tee aina järkeviä päätöksiä, mutta oikeudenmukaisempaa ja läpinäkyvämpää hallintomuotoakaan ei ole tarjolla. En vaihtaisi tätä tavisdemokratiaa diktatuuriin tai mihinkään muuhun järjestelmään, missä äidinkieleen, rotuun, uskontoon, heimoon, sukupuoleen, varallisuuteen, älykkyyteen yms vedoten vietäisiin ihmisiltä vaikutusmahdollisuus.

Valtaa ei anneta, se otetaan. Jos et käytä äänivaltaasi, se kyllä käytetään sinulta toista kertaa kysymyttä.

Sinulla on ääni. Käytä se. Älä ole äänetön.

Terveisin,
Johanna, äänenkäyttäjä