Viikon vinksahdus vaimenee

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen seitsemän vuotta sitten. Aiheita on ollut maan ja taivaan väliltä. Välillä olen julkaissut vain minivinksahduksia instagramissa ja facebookissa. Kirjoittaminen on ollut ja on edelleen tapa jäsentää omia ajatuksia, pohtia syntyjä syviä sekä toivottavasti myös vähän ravistella lukijan ja itseni luutuneita ajatusmalleja.

Viikon vinksahdus -blogi ei koskaan ole vinksahdellut viikoittain julkaisemisvuosiensa aikana. Viikon vinksahduksen yksi jujuista on ollut sanoilla leikittely, siitä myös alkusointuinen sanapari Viikon Vinksahdus.

Elämässä on aina loppuja, uusia alkuja, suvantovaiheita, kiertoreittejä ja oikopolkuja. Kesän ja syksyn aikana olen muuttanut, ja työnkuvani on muuttumassa. Olen myös pohtinut tätä blogia - ensimmäistä henkilökohtaista ja julkista kirjoitusalustaani. Olen kyllä kirjoittanut verkossa ja lehdissä ennenkin, mutta aina johonkin organisaatioon liittyen.

Otin jo kesällä kuvan uuteen vaiheeseen siirtymässä olevasta voikukasta. Yksi vaihe on valmis, on aika jatkaa matkaa mihin tuuli viekään. Niin on tämäkin blogi. Viikon vinksahdus on kuin voikukka. Kukki hetken. Toisille toi iloa ja toisille oli rikkaruoho. Käy muutoksen tuuli: "Puuh" - ja matka jatkuu. Missä ja milloin uusia kirjoituksia puhkeaa kukkaan, sitäpä ei vielä voi tietää. Viikon vinksahdus vaimenee. Jossain joskus joku muu julkaisutapa odottaa nupullaan.

Vinksahtanutta loppuvuotta ja puuh! Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

Johanna

kohta entinen viikon vinksahtelija