Enää pitäisi sitten päättää, että millainen on se Suomi, jonka tulee olla ensin. Just tämä nykytila, joka nyt vallitsee? Sipilän hallitus, nykyinen työttömyys ja menestys jääkiekon maailmanmestaruudessa ja euroviisuissa? Vai pitäisikö olla Suomi ensin 2011, jolloin voitettiin mieslätkän maailmanmestaruus? Vai olisiko kuitenkin Suomi ensin 2006, jolloin tuli voitto euroviisuissa. Ehkäpä kallistun kuitenkin Suomi ensin 1995 ja ensimmäinen mieslätkän maailmanmestaruus. Olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta suomalaisuuden määritteleminen tuntuu vaikealta.
Olen syntynyt Suomessa, vanhempani ovat olleet syntymästään asti Suomen kansalaisia. Tämä tuskin voi olla ainoa ehto suomalaisuudelle. Tiedän suomalaisia, jotka ovat syntyneet Suomen valtakunnan rajojen ulkopuolella. Tiedän suomalaisia, joiden toinen vanhempi on muunmaalainen. Tiedän suomalaisia, jotka ovat itse syntyneet muunmaalaisista vanhemmista Suomen valtakunnan rajojen ulkopuolella.
Pitääkö suomalaisen syödä ruisleipää ja grillimakkaraa ja saunoa puusaunassa harva se ilta? Onko vain suomenkielinen aito suomalainen? Suomalaisuuteen voidaan tietysti liittää evankelis-luterilaisuus, mutta kristinuskohan on tuontitavaraa. Suomalaisetkin ovat oikeasti maahanmuuttajia, se vaan unohtuu yhtä nopeasti kuin saamelaisten oikeudet.
Suomalaisuutta oli yli 70 vuotta sitten olla poteroissa talvi- ja jatkosodissa tai kotirintamalla pitämässä kansakunnan pyörät pyörimässä. Me sodanjälkeinen sukupolvi emme voi enää kaivautua rintamalinjojen taakse. Voimme olla kiitollisia isovanhempiemme sukupolvien työlle ja uhrauksille, mutta emme voi jäädä elämään 70 vuoden takaiseen tilanteeseen.
Onko yhtenäistä suomalaista identiteettiä olemassakaan? Onko se vain hyvin myytyä kansallistunnetta, sillä Suomessa on hyvin vahva maakuntalaisidentiteetti. Maakunnat, maakuntalaulut ja maakuntalaisuutta henkivät kansallispuvut. "Suomalaisia" luonteenpiirteitäkin on niputettu maakuntalaisuutta korostaen. Onko hämäläinen aina hidas? Onko turkulainen samanlainen kuin karjalainen? Ovatko kainuulaiset uusmaalaisten hengenheimolaisia? Pohjalaisia tuskin voi pitää savolaisten kaltaisina. Keitä ovat aidot suomalaiset?
Täytyy olla jotain hyvin suomalaista, jotain jota haluan itse puolustaa. Tässä muutama ajatus suomalaisuudesta. Suomalaisuus on minulle yhteiskuntarauhaa. Suomalaisuutta on rehellisyys, pääsääntöinen luottamus hallintoon ja sen toimivuuteen. Lainsäädännön tasolla vahvistettu avoin päätöksentekojärjestelmä. Joku pitää suomalaisuutena sääntöjen noudattamista pilkunviilaajaan pieteetillä, tunnistan senkin piirteen.
Suomalaisuus on ehdottomasti metsää, metsää, metsää ja vielä kerran metsää. Meri on minulle suomalaisuutta. Toiselle se on järvimaisema, mutta menkööt suvaitsevaisuuden hengessä. Jokamiehenoikeudet. Mahdollisuus olla hiljaa. Vastuullinen sananvapaus. Puhdas ilma ja pohjavesi. Tasa-arvo. Mahdollisuus oman itsensä sivistämiseen. Eteenpäinkatsominen. Vaatimattomuus. Pohjalainen hullunrohkea yrittäjähenkisyys. Geeniperimässäni on oletettavasti enimmäkseen pohojalaisuutta, joten siitä tulee oikeus nostaa pohojalaisuutta vähän korkeammalle. Oikeus määritellä itse itsensä. Mitkään näistä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kaikki voidaan romuttaa tai nakertaa - joko sisäisesti tai ulkoisen vallan toimesta.
Saatan kotikulmilla astellessani erehtyä luulemaan, että kaikki suomalaiset ovat kaltaisiani. Helsingin Kalliossa tai Kainuun erämaissa suomalaiset voivat olla hyvin erilaisia, tai sitten yllättävän samankaltaisia. Jos Yusu, Musu ja Husu kokevat olevansa suomalaisia, niin onko se meiltä kantasuomalaisilta pois?
Olisiko kuitenkin mahdollista, että suomalaisuus on tunne, ihmisen sisäinen ominaisuus. Tunnen itseni suomalaiseksi, olen siis suomalainen. Jos se riittää minulle, sen pitäisi riittää muillekin.
Kerro minulle hyvä blogin lukija, miksi sinä koet olevasi suomalainen? Mitä on olla suomalainen?
Johanna, suomalainen
Omaa suomalaisuuttani olen kuvannut seuraavasti: Alkoholia en käytä enkä juhannustansseissa ole tanssinut mutta Maamme laulu saa minun kyllä kyyneliin. Kovin hiljainenkaan en ole mutta luonnon ääressä rauhoitun ja akkujani lataan, enkä kaipaa meteliä enkä puheensorinaa. Tilaa tarvitsen ympärilleni ja reviirini on laaja, tunnen itseni vaivautuneeksi, jos toinen on liian tuttavallinen tai tulee liian lähelle. Raitiovaunuissa istun mielelläni rauhassa ja tuijottelen ulos ikkunasta. Jos joku jutustelee, niin todennäköisesti ajattelen, ettei hänellä taida lääkitykset olla kunnossa.
VastaaPoistaSuurta hurmosta tunnen urheilukilpailuissa eikä Helsingin yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen rankkasateetkaan saa minua pois katsomosta. Siellä suomalaisuus on aidointa, luonnonvoimien keskellä huutavat kaikki ja alkuvoiman äärellä keihäs lentää. Me sinivalkoiset voimme näyttää tunteemme, jos siihen on syytä, ja muutaman kerran vuodessa on, kun on jääkiekkoilun maailmanmestaruuskisat ja Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu.
Kovin altis en ole uusille asioille ja tutustuminen toisiin vie minulta aikaa. Poskisuudelmat eivät minulta luonnistu mutta läheisiäni halaan, jos on onnea tai surua. Sen minkä lupaan, yleensä teenkin ja myös odotan, että minulle annetut lupaukset pidetään. Luotettavuutta arvostan aviopuolisossani ja lapseni kasvatan rehellisiksi. Toiset arvostavat minua, jos pystyn hoitamaan omat asiani ilman muiden apua, tai ainakin kuvittelen, että avun pyytäminen on heikkouden osoitus. Mielelläni vietän aikaani perheeni kanssa ja joskus keksin puhumista myös naapurien kanssa, ainakin silloin, kun kiistelemme kuusiaidan pituudesta. Naapurin uuden auton huomaan ja rouvan kampaajalla käynnin mutta muut naapurin asiat ovat minulle vieraita.
Sauna on minulle rakas paikka, kylmänä se tarjoaa rauhallisen pakopaikan ja lämpimänä lepoa päivän rasituksista. Mieli rauhoittuu myös puhtauden rituaaleissa ja kuorii aidon suomalaisuuden esiin. Siellä saunan lämmössä tulee testattua löylynottokestävyys ja hiljaisuudensietokyky, taitoja, joita ei mitata Pisan testeissä mutta elämässä kyllä. Ainakin silloin, jos asuu muiden suomalaisten keskellä.
Suomalaisuus on yhtä lailla avaruudesta kuvattu sininen maapallo kuin syksyiseen mereen heijastuva kuu. Se on tila, jossa voin olla oma itseni ja jossa voin elää. Se on myös asia, jonka voin jakaa toisen suomalaisen kanssa ja joka yhdistää meidän tunteemme, ajatuksemme, puheemme ja kohtalommekin joskus. Suomalaisuus on ihmisyyttä toiselle samanlaiselle mutta myös aitoutta vieraalle. Suomalaisuus on avattu ovi ja annettu mahdollisuus, ainakin sen yhden kerran.
Näin ajattelen, että on. Maija-Riitta
Kiitos Maija-Riitta vastauksesta. Kiteytit sen mielestänti niin hyvin: "Se on tila, jossa voin olla oma itseni ja jossa voin elää."
VastaaPoistaTätä toivon itsekin suomalaisuudesta. Viikon vinksahtaja