Rakastan joulua. Kun marraskuussa kuulin ensimmäisen kerran sanan hygge, tajusin mistä joulurakkaudestani on kyse. Kiitos tanskalaiset tuosta oivallisesta sanasta hygge, joka tarkoittaa suunnilleen kiireetöntä oloilua ja nautiskelua. Joulurakkauteni on lyhyesti jouluhygge.
Ehdottomasti jouluhyggeni eli kiireetön joulunautiskelu alkaa Jouluradiosta ja sen odottamisesta. Mikä ihanuuksien ihmemaa: radiokanava, joka soittaa non-stop 24/7 joulumusiikkia ilman höpinöitä ja mainoksia. Jouluradio on jouluhyggeilijän hardcorekamaa. Vaikka suomalaiset joululaulut ovat tutkitusti vähän melankolisia ja kuolemaväritteisiä, niin oikein laulettuna jopa Varpunen jouluaamuna saa varpaat villasukissa liikkeelle.
Joululauluista voi myös löytää uusia aarteita tai uudistaa vanhoja tuttavuuksia. Taivas sylissäni, Joulupuu on rakennettu (ehdottomasti kaikki säkeistöt), Pentatonixin Mary did you know tai Raskaan Joulun heviversio Tulkoon Joulu ovat puhuttelevia vuodesta toiseen. Lauluja löytyy joka lähtöön, unohda inhokkisi ja löydä oma jouluhyggebiisisi. Toisia joululauluja voi vain hyräillä hiljaa, mutta toisia pitää taas luukuttaa täysillä.
Jouluhyggeen kuuluu myös jouluradion lisäksi Kauneimmat joululaulut. Kestosuosikki kerää vuodesta toiseen täysiä kirkkosaleja, sillä joululauluja on hyggekivaa laulaa myös porukalla. Jouluradiosta lauluja toki kuunnellaan, mutta vielä mukavampi niitä on laulaa. Lasten pyynnöistä
huolimatta laulan Jouluradion tahdissa ajomatkat.
Kun joululaulut resonoivat pari kolme viikkoa omassa kehossa, se saa lapsuuden hellät joulumuistot liikkeelle. Ennen joulua käytiin katsomassa Stockmannin jouluikkunaa. Jouluja kuitenkin vietettiin Himangalla Keski-Pohjanmaalla, sillä molemmat mummulat olivat kätevästi samalla kylällä. Lapsuus 70- ja 80-lukujen taitteessa oli aika yksinkertaista. Telkkarissa oli korkeintaan kolme kanavaa ja kaupat menivät jo iltapäivällä kiinni. Talvella oli aina lunta ja molemmissa mummuloissa oli hyvää ruokaa ja lahjoja lastenlapsille. Jouluun kuului - totta kai - joululaulut, tonttulurituksia ja syvää sanomaa.
Jouluhyggeen kuuluvat myös jouluisat puuhastelut, kuten joulukorttien kirjoittaminen, jouluntuoksuiset leipomiset ja lahjojen pakkailu aatonaattona tietysti joululaulujen soidessa. Jouluhyggeilyni ei ole ihan saavuttanut koko perheen innostusta, mutta uskon siedätyksen voimaan tässäkin asiassa.
Jouluhyggeä on myös sopiva jouluähky aattoiltana hyvän kirjan ja suklaan kera. Joulukirkossa hengellinen jouluhygge täyttää sielun ja ruumista voi taas ravita jouluhyggetahtisen ulkoilun jälkeen kinkkulimppuvoileivällä. Joululaulut, hyvä ruoka, joulun sanoma, yhdessäolo, kiireettömyys, suloinen hössötys, ihanat jouluelokuvat - ah, kaikkea tätä jouluhygge.
Jos lahjapaketeista ei tänä vuonna löydykään hyvää jouluhyggekirjaa, niin olen jo
lainannut muutaman kestosuosikin kirjastosta hyggeilykaveriksi.
Suklaata on pakettien ulkomuodoista päätellen jo tulossa. Tässä voipi
myös tunnustaa sen, että harvoihin, mutta sitkeisiin paheisiini kuuluu
paketoitujen lahjojen hypistely.
Lapsena kävi joskus sellainen
työtapaturma, että paperi saattoi vahingossa repeytyä hypistelyn aikana,
mutta ajan myötä olen kehittynyt hypistelemään lahjoja varovaisemmin ja
tarkemmin. Lahjan koko, paino ja muu sormituntuma antavat yleensä hyvän
osviitan mitä on tulossa. Joku voisi pitää tätä lapsellisena puuhana,
mutta minulle se on osa jouluhyggeilyn hifistelyä.
Ehdottomasti ihanasti leijaileva lumisade kuuluu myös jouluhyggeen,
mutta sillä on ollut viime vuosina Etelä-Suomessa hiukan
toimitusvaikeuksia. Jos maa on musta, niin sitten voi katsella
Lumiukko-piirrettyä korvaushoitona.
En usko olevani ainoa jouluhyggeä onnellisesti poteva, tämä taitaa olla jossain määrin positiivinen epidemia. Jos katselet ympärillesi ja näet kaiken sen ulkoisen äkäisyyden taakse, niin ihmiset kaipaavat kuitenkin jouluhyggeä. Joulun aika saa ihmiset herkistymään. Siitä on osoituksena, että erilaiset joulukeräykset, kuten seurakuntien, eri järjestöjen ja sosiaalitoimen järjestämät joululahjakeräykset vähävaraisille ihmisille ovat suosittuja. Omalla paikkakunnallani näihin tuli kärrytolkulla leluja, mukavuuslahjoja ja herkkuja. Joulun aika osoittaa, että ihmisillä on kuitenkin kyky nähdä toisen hätä ja toivoa paremmasta on.
Jouluun voi kuulua ahdistusta, riitelyä ja kulisseja, mutta sehän ei tietenkään ole jouluhyggeä. Varsinkaan jouluna en halua mässäillä sillä mikä on huonosti, vaan olla kiitollinen siitä mikä on hyvin. Jouluhygge on tavoiteltava olotila, sillä silloin kaikilla on mukavaa, maassa on rauha ja ihmisillä on hyvä tahto. Voiko ihminen muuta toivoa?
Hyvää jouluhyggeä sinulle lukijani!
Johanna
Rauhallista Joulua Sinulle ja Onnellista Elämää Vuonna 2017. Minun jouluun kuuluu joulun alla erilaiset konsertit. Wähäpaimen Sari Raution johdolla piti hienon joulukonsertin Olarin kirkossa. Annoin Sarille joululahjaksi Claudio Monteverdin CD:n, jota hän ehkä juuri tänään joulupäivänä kuuntelee. Siinä on mm. Laudate dominum´in sanctis ejus eli Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään (psalmi 150). Kuuntelen sen tänään itsekin omalta levyltä. Toinen hieno elämys oli Maksetut viulut-lauluyhtyeen konsertti. Tänään klo 14.30 TV7:llä esiintyy tuo yhtye. Eräs laulajista purskahti ilosta kyyneliin kesken laulun kun hän oli kuullut konsertin yhteydessä professorin tutkimuksen Itämaan tietäjistä ja kuinka he löysivät paikan, jossa Jeesus syntyi ja siinä luennossa oli mukana myös astrologiaa ja miten valo osui sinne. Kolmas ihana joulukonsertti oli Kuopiossa Sibelius-Akatemian nuorten kuoron esitys. Sopraano Eveliina Ylikoski lauloi yksinlauluna upeasti Heino Kasken ja Eino Leinon laulun "Mökit nukkuu lumiset". Samalla kävin tilaisuuden jälkeen jututtamassa n. 20-vuotiasta (virhemarginaalia muutama vuosi...) Eveliinaa ja kysyin milloin hän pitää yksinlaulukonsertin. Ei ollut suunnitelmissa, mutta minulla on ensi jouluksi ja se on suuri unelmani, että hän pitäisi sen ensi joulun alla. Samalla tapasin kivan siinä pariskunnan ja nainen halusi ottaa valokuvan Eveliinasta ja minusta?? OK ja hän lähetti sen kuvan sähköpostiini. Näin syntyi yhteys ja kysyin heidän osoitetta, johon lähetin F.E. Sillanpään eli Taatan joulupakinoita. Ilahduimme molemmat siitä, että kohtasimme uusia ihmisiä ja saimme jakaa jouluna asioita. Joulu on ihmeitten aikaa. Kävin tanssimassa viikko sitten ja sanoin miellyttävälle daamille, että olen Tuomiokirkossa jouluaattona klo 23 rivillä 10. Hän ilmestyi sinne eilen ja toi minulle kauniin joulutervehdyksen. Enkelisuklaat ja kauniisti kirjoitettu joulukortti, jossa oli asioita minkälaisen joulun hän minulle halusi muodostuvan. Siinä oli: kynttilöiden valoa, metsänraikkaan joulukuusen tuoksua, puhdistavaa, rentouttavaa joulusaunaa, ruokaa, juomaa, herkkuja sopivan runsaasti, läheisten ja ystävien seuraa, lepoa, loikoilua, rentoa oloa. Olen tuosta äärettömän onnellinen ja laitoin kortin kalenterini muovitaskuun muistoksi. Annoin puolestani hänelle kirkossa (arvelin, että hän voi ilmestyä) Rabindranath Tagoren (1861-1941)upean kirjan "Rakkauden laulu". Tagore sai ensimmäisenä aasialaisena Nobelin palkinnon 1913. Joulu syntyy ihmisten kohtaamisesta, heidän muistamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Sitä voi harrastaa myös muutenkin kuin vain jouluna. Tänään minua ilahdutti TV:n Jumalanpalvelus Kirkkonummen kirkosta. Äiti ja poika lukivat esirukouksia ja se ilahdutti kovasti. Itse esirukoilen jatkuvasti ja käyn usein Lintulan luostarissa jättämässä esirukouspyyntöjä, vaikka en ole ortodoksi. Rakastan joulua ja elämää.
VastaaPoista