Shoppailuja ja vessajuttuja

Joulukuussa useilla askel käy kohti pienten jouluhankintojen ostoa. Toiset shoppailevat netissä ja toiset perinteisesti kivijalkakaupoissa ja kauppakeskuksissa. Tekipä ostoksia missä tahansa, niin jotenkin sitä ihmispolo olettaa, että asiat sujuvat jouhevasti. Nettikaupassa tuotteet pitää löytyä sujuvasti, kuvat ja tiedot asianmukaisesti ilmoitettuna. Nettikaupassa käyskennellessä kahvia voi hörppiä samalla kun klikkailee ostoskoriin tavaroita. Liveshoppailu vaatii toimintojen suorittamista yksi asia kerrallaan. Sumppikuppi kourassa ei voi hiipparoida vaatekauppaan ja toisella kädellä selailla kirjakaupan uutuuksia. Liveshoppailu on virtuaalista vaativampaa ja tarvitsee sitä toimintojen ja palvelujen jouhevuutta.

Jos lähtee kuluttamaan vähäisiä varojaan täpötäyteen kauppakeskukseen, niin sitä ihmisreppana jotenkin odottaa perusinfrastruktuurin toimivuutta. Autolla matkaavat odottavat parkkipaikkoja, kauppoja pitäisi olla erilaisia (lelukauppaa, kirjakauppaa, vaatekauppaa, urheiluvälinekauppaa jne). Jotta ihmisraasu jaksaisi shoppailla, on hyvä olla eri sorttista kahvilaa ja ruokapaikkaakin tarjolla. Hyvää palvelu on tietysti toimivat infotaulut, pankkiautomaatit ja vessat.

Hyvässäkin kauppakeskuksessa yleensä kaikki muu on kunnossa paitsi vessat. Miksi siis vessojen suunnittelu ja ylläpito on niin vaikeaa? Maailmassa on paljon hyviä asioita osoituksena ihmiskunnan aivojen kehittyneisyydestä. Ihminen on onnistunut rakentamaan soveliaat vempaimet avaruusmatkailuun ja todistetusti myös putkiremontteja voidaan tehdä parissa viikossa. Miksi siis kauppakeskusten we-tilat on niin käyttäjätylyjä?

Kerron teille lyhyesti millainen seikkailu on joulushoppailujen naistenvessassa käynti. En ole käynyt miesten vessassa, mutta en usko niiden suunnittelun tai kunnon olevan yhtään parempia. Useimmilla naisilla on ostosreissullaan mukana takki ja käsilaukku. Erityisesti talvella takki on pitkä tai ainakin pitkähkö. Saattaapi olla mukana vielä pitkä ja paksu kaulahuivi ja kauppakassejakin muutama. Menet vessaan kaikkien näiden kimpsujen ja kampsujen kanssa. Avaat vessan oven ja teet pikaisen tilanneanalyysin. Jos vessan silmämääräisesti tarkistettu hygieniataso näyttää hyväksyttävältä astut sisään. Etsit katseellasi paikan mihin voit laittaa pitkän villakangastakkisi ja huivisi. Ai hitsi, vessassa olikin vain yksi naulakko. Takki ja huivi pysyy naulakossa vain nippa nappa ja takin helmat hipovat roskista tai minilavuaaria ja itsestään tiputtelevaa käsisuihkua. Käsilaukku laitetaan... öh vessan oven kahvaan. Joskus ovenkahvat ovat niin löysiä, että käsilaukku ovenkahvassa avaa oven itsekseen. Jep, koettu on. Pikainen tarkistus, että vessapaperia on telineessä. Jes, tämähän menee hyvin. Tässä vessassa on ehjän pytyn lisäksi naulakko, vessapaperia ja roskis. Melkein luksusta. Täällä kauppakeskuksessahan voisi käydä vaikka toisenkin kerran.

Pahempi skenaario, joka on joskus myös totta. Ainoa vapaa ja toimiva vessa on törkyinen. Aloitat sen siivoamisen sillä silppumaisella puun jatkojalostustuotteella, jota myös vessapaperiksi kutsutaan. Molokin kita, josta yrität repiä paperia, repii kätesi samalla. Huomaat, että vessan ainoa naulakko on kadonnut, eikä uutta ole tilalle taiottu. Keräät koko pitkän takkisi helmoja myöden kainaloihin asti ja puserrat kädet tiukasti kylkiä vasten, ettei helma vahingossa valahda pyttyyn. Kaulaliina on tiukasti kaulan ympärillä, ettet voi hengittää kunnolla, sillä et myöskään halua, että kaulaliinakaan valahtaa pyttyyn. Vessan lattia on niin märkä ja kurainen, ettei laukkuja voi laittaa lattiallekaan.  Laukku ja ostoskassit roikkuvat ovenkahvassa ja pidät löysää kahvaa toisella kädellä paikoillaan. Toisella kädellä raavit lisää silppua molokin kidasta, kunnes katkaiset kyntesi kartonkihylsyyn. Vessapaperintekele pääsi loppumaan. Huvittaako tällaisen kokemuksen jälkeen jatkaa shoppailua tai tulla uudestaan samaan kauppakeskukseen? Edes vessojen maksullisuus ei aina takaa mukavaa asiointia.

Joskus kaupoissa näkyy niitä erilaisia hymynaamarivejä, joista voi valita sopivan naaman palveluun laatuun. "Oliko hedelmätiskimme tarjonta mitä halusitkin? Voisiko näitä olla vessoissa? Onko ostoskeskusten vessojen suunnittelu jotenkin ylimaallisen vaikeaa tai arkkitehtien pakkopulla, vai voisiko sen ajatella olevan hyvän palvelun merkki, kuten parkkipaikat, toimivat rullaportaat tai infotaulut.

Seuraavan kerran, kun joku suunnittelee vessaa, niin ottakaa käyttäjän näkokulma mukaan. Tässä maksuttomat ohjeet vessan käyttömukavuuden suunnitteluun. Menkää sinne mielikuvitusvessaan. Pyörähtäkää ympäri. Mahtuuko kääntymään ympäri? Jos ei, niin suurentakaa tiloja. Istu pytylle. Kolahtaako polvilumpiot vessan oveen? Vieläkin saa suurentaa tilaa. Laita pitkä takki naulaan. Jaa, uupuuko naulakko? Suunnittele se. Valahtiko takin helma roskikseen/pyttyyn/lavuaariin? Ups. Ei se haittaa, tämä on vielä virtuaalivessa. Siirrä naulakon paikkaa tai sitten roskista/pyttyä/lavuaaria. Hyvinhän tämä sujuu, vessa on kohta valmis. Laita läppärilaukkusi naulakkoon. Ei, et voi laittaa sitä lattialle, sillä oikeassa elämässä on Suomessa loskakeli ja vessanlattia on märkä kurasta. Eikö läppärilaukkusi mahdu takin kanssa samaan naulakkoon? Sitten tarvitsee varmaan suunnitella toinen naulakko. Noin, reippaasti vain.

Mennäänpä vaikeampiin asioihin. Vessapaperiin. Telineen pitää olla sellainen, ettei kukaan varmasti varasta pizzalautasen kokoista wc-paperikiekkoa vahingossa. Sahanlaitaterän pitää pystyä repimään vessapaperi, muttei teriä pitäisi teroittaa liian teräviksi, ettei asiakkaiden kädet ole verillä. Verinen vessa voi karkoittaa maksavia asiakkaita. Vessapaperin laadun valinta on kinkkinen asia. Liian ylellinen paperi voi houkuttaa ihmisiä pitkille istunnoille ja liian ohutta paperia kuluu taas kelatolkulla, sillä silppua pitää olla reilu kourallinen per pyyhkäisy. Toivottavasti kaikki vessojen suunnittelijat ovat läpäisseet sen kurssin "Kuinka valita paras taloudellishygieeninen wc-paperi julkisiin tiloihin?". Sitten vielä we-lukot ja yksi julkinen we onkin taas valmis.

Seuraavana päivänä voikin suunnitella we-tilojen yhteisten käsienpesualtaiden sijoittelun ja aikuisten oikeasti toimivan käsienkuivausjärjestelmän, mutta välillä aivojen pitää saada levätä. Eiväthän ongelmat vessojen suunnitteluun lopu. Ajatteles nyt, tulet vessasta pitkä takki helmat kainaloissa ja kaulaliina, käsilaukku ja pari kauppakassia. Menet pesemään kädet. Yrität nykiä talvitakin hihoja vähän ylemmäs ja varoa ettei kaulaliinan hapsut ole lavuaarissa. Käsilaukkua puristat kainalossasi. Laitat kauppakassit - niin minne? Hups, naulakoita ei olekaan suunniteltu käsienpesualtaiden luokse. Se kurssi taisi ollakin vapaaehtoinen, se "WC-käynnin prosessikaavio jouluruuhkassa."

Idealistioptimistina uskon, että vielä koittaa aika täydelliselle ostosparatiisien we-kokemukselle. Siihen asti voin länsimaalaisen hyvinvointivaltion kasvattina marista ja kirjoittaa kurjista kauppavessoista. Valitan vessoista, kun ihmisillä ei ole edes puhdasta vettä. Taidan elää vessakuplassa. Sori.

Lystikkäitä vessakokemuksia toivottaen,
Johanna