Olen viime aikoina miettinyt paljon äitejä.
19, 20, 21, 22... Iät ovat lasten ikiä. Kaikki ovat olleet jonkun lapsia. Kun käyt seuraavan kerran jollain hautausmaalla, niin varaa hetki käynnille sankarihaudalla. Siellä on hautakiviä, joissa syntymäpäivän ja kuolinpäivän välissä on kulunut 19, 20, 21, 22... vuotta elämää, joka päättyi liian varhain.
Suomen talvisodan päättymisestä on kulunut 13.3.2022 82 vuotta. Veteraanisukupolvea elää vielä ja heitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Itsenäisen Suomen aikaa on aina värittänyt sota tai sotien muistot. Sodan varjo on ollut läsnä jokaisessa itsenäisyyspäivässä, vaikka rauhan aikaa on ollut jo kymmeniä vuosia. Viime vuosina olin ajatellut, että voisiko näistä sodan poteroista jo päästä liikkeelle, elämään ihan tavallista elämää ilman sodan varjoa. Sodat oli kuitenkin jo sodittu. Rauha ja itsenäisyys oli vakaata, ja Suomi kansainvälinen toimija monessa verkostossa.
Pari viikkoa sitten huomasin humpsahtaneeni - en kuralätäkköön, vaan talvisodan henkiseen poteroon. Näinkö pitkälle luulin päässeeni pois noista henkisistä poteroista. Ja mietin äitejä. Äitejä, jotka 82 vuotta sitten saattelivat lapsensa sotaan ja sitten lapsensa hautaan.
Sota Euroopassa on taas totta. Mietin äitejä Ukrainassa ja Venäjällä. Toiset lähettävät lapsensa puolustamaan ja toiset hyökkäämään. Molemmat joutuvat saattamaan lapsensa hautaan.
Mietin Syyrian äitejä vuonna 2015. Tilanne oli erilainen. Vihollinen ei tullut rajan takaa, vaan sekasorto oli sisäistä, vihollinen saattoi olla kaveri naapurikorttelista. Sama murhe kaikilla äideillä.
Mietin äitejä. Heitä ei näy rauhanneuvotteluissa. Ehkä pitäisi. Äideillä on sydän isompi kuin kunniankaipuu.
Kuvittele äitejä neuvottelupöydässä. Laitetaanko sinun lapsesi vai minun lapseni arkkuun, vai pääsisimmekö kenties johonkin muuhun ratkaisuun?
Talvisodan päättymisen muistopäivän jälkitunnelmissa sankarihaudalla mietin äitejä. Mietin itseäni. Toivottavasti sankarihautoja ei tarvita lisää. Talvisodasta on kulunut jo 82 vuotta, mutta rauha sanana tuntuu yhä tärkeämmältä.
Johanna
vinksahtanut rauhantoivoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti